Vaittisten sukuseuran Viron matka 7 - 10.7.2013

Vaittisten sukuseura teki jo perinteeksi muodostuneen sukuseuramatkan 7 - 10.7.2013. Matkaanhan on lähdetty yleensä joka toinen kesä. Tällä kertaa matkan kohteeksi oli valittu Tartto ja koillinen osa Viroa. Sukuseura on aiemminkin matkustanut eteläisessä naapurimaassa, kuten Saarenmaalla 2007. Tällä kertaa matkanjärjestäjä oli puheenjohtaja Ari Vaittinen.

 

Sukuseuran ydinjoukko lähti 7.7. Joensuusta aurinkoisen sunnuntain varhaisena aamuna Pohjolan Matkan bussin turvallisella kyydillä kohti Helsingin Länsisatamaa. Matkan varrelta tuli lisää matkalaisia. Satamassa liittyi matkaseurueeseen Etelä-Suomen Vaittiset vahvennettuna Ruotsista tulleilla. Mukaan lähti yhteensä 31 henkilöä. Sairastumisen vuoksi tuli kaksi viime hetken peruutusta. Matkaseurue purjehti Viroon Tallink Superstanilla. Tallinnan satamassa noustiin taas tutun bussin kyytiin ja jatkettiin kohden Tarttoa. Puolimatkan Tuulimyllyllä pidettiin taukoa ja nautittiin virvokkeita. Matkan varrella näimme isoja haikaranpesiä, joita Virossa on runsaasti. Tarttoon saavuttiin illansuussa ja hotelli Dorpatiin majoituksen jälkeen oli ohjelmassa hotellin ravintolassa yhteinen maistuva päivällisateria.

 

Maanantaipäivänä oli ohjelmassa tutustuminen kauniiseen ja vehreään Tarton kaupunkiin, jossa on noin satatuhatta asukasta. Kiertoajelulla ja siihen liittyvällä kävelyllä Toomemägi-puistossa ja vanhassa kaupungissa näimme kauniita rakennuksia ja miehitysajan sotkuisia paikkoja. Raatihuoneen tori ja yliopiston päärakennus tulivat tutuiksi. Kävimme haistelemassa myös akateemista ilmaa 1632 perustetun yliopiston vanhassa päärakennuksessa. Tarton yliopistossa on noin kymmenentuhatta opiskelijaa ja heidän joukossaan satoja suomalaisia. Mainiona oppaanamme oli suomen kieltä erinomaisesti taitava Reet Kalamees. Saimme kierroksen aikana hyvän käsityksen kaupungista ja sen eri osista. Kaupunkiin tutustuminen huipentui vierailuun maineikkaaseen, nykyisin suomalaisomistuksessa olevaan A. Le Cogin oluttehtaaseen, sekä iltapäivän lounaaseen tunnelmallisessa Ruutikellari ravintolassa. Loppupäivän ohjelmassa oli maittavan lounaan sulattelua ja omatoimista tutustumista kaupunkiin tai kylpylähotellimme palveluihin.

 

Seuraavana aamuna suuntasimme oppaamme Reet Kalameesin johdolla Tartosta bussilla Koillis-Viron kierrokselle. Ensimmäinen pysähdys oli Alatskiven kartanossa, jonka perustanut saksalainen kreivi Nolgen 1885. Siellä kuulimme kauniisti entisöidyn kartanon historiasta ja kartanoon liittyvistä tarinoista, sekä Viron kartanoiden synnystä. Alatskiveltä retki jatkui Peipsin rannikolle ja vanhauskoisten raittikylille. Vanhauskoiset ovat ortodokseja, jotka eivät hyväksyneet Venäjän kirkon 1600-luvun alkupuolella aloittamia uudistuksia. Tämän vuoksi he joutuivat vainon kohteeksi ja he pakenivat Venäjän syrjäalueille ja myös sen rajojen ulkopuolelle. Virossa he asettuivat Peipsin rannikkokyliin. Peipsijärvi on Euroopan neljänneksi suurin järvi. Vierailimme Kasepään mielenkiintoisessa vanhauskoisten- ja samovaarien museossa, jossa paikallisopas kertoi vanhauskoisten arkielämästä ja samovaareista. Kasepäästä matka jatkui Avinurmeen. Matkalla Reet Kalamees kuvaili elävästi Viron historiaa ja tavallisen ihmisen arkea Neuvostoliitossa. Avinurmessa pysähdyimme Puuaitassa. Siellä oli runsaat valikoimat erilaisia puusta tehtyjä koreja, saunatarvikkeita, astioita ja leikkikaluja. Avinurmesta jatkoimme matkaa kohti Tallinnaa. Lounas syötiin matkan varrella maineikkaassa Viitnan Kievarissa. Tallinnaan saavuttiin illan suussa, siellä majoituimme hotelli Olümpiaan. Illalla matkalaisilla oli vapaata ohjelmaa ja monet suuntasivat hotellista iltakävelylle Vanhaan kaupunkiin.

 

Keskiviikkona, tuhdin aamupalan jälkeen suuntasimme kohti paluumatkaa ja Tallinnan satamaa. Aamupäivällä oli vielä hyvin aikaa tehdä ostoksia. Bussin ruuma täyttyikin satamassa monenlaisista tuliaisista. Tyytyväinen matkaseurue nousi Tallink Superstariin , joka käänsi keulansa kohti Helsinkiä. Helsingin satamassa Etelä-Suomen jäsenet jätti jäähyväiset Pohjois-Karjalaan menijöille, joitten matka jatkui kohti Runon ja Rajan Suomea ja sinne he saapuivat kesäillan hämärtyessä.

 

Perinteiseen tapaan Vaittisten sukuseuran matka oli jälleen sään jumalien erityissuojeluksessa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Sadetta saatiin vasta kotiin palatessa. Matkan järjestelyt toimivat hyvin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Matkaseurueen Vaittisten suvun jäsenet oppivat jälleen uusia asioita Virosta ja sen historiasta sekä tutustuivat toisiinsa. Jouni Vaittinen ikuisti matkan tapahtumat valokuvin.

 

Matkalla mukana Raimo Ranta ja Kari Vaittinen